Runoaarre

Sain kummitädiltäni tänään joulukortin ja kuoressa oli mukana oikea aarre eli 3 runoa jotka olen kirjoittanut lapsena!

Luonto

Mä silloin kerran näin
on luonto ystäväin.
Mä paljon siinä nään.
Lehdet kertoo näin
tanssimme yössä peräkkäin.
Kuuset kertoo myös
kuiskailemme yös.

Mä luontoon katsahdin
ja roskia vihasin.
Miks roskat täytyy
luontoon heittää
kun ne sen peittää.
Luonnolta kysykää;
Kuka on kauneuden pää.

11 veenä

Perhonen

Kesän perhonen on
se perhonen verraton.
Se lentää liitelee
ilmojen halki kiitelee.
Istuu punervaan kukkaan.
Perho-koriste sopii tukkaan.
Kun on suvi
perhosella on huvi.

Myös 11 veenä.

Nämä on olleet silloin paikallisessa lehdessä.

Ja sitten ajankohtainen runo eli

Joulu

Joulu, sana tuo,
Luoja siihen ei sanoja suo.
Miten kuvailisi sanan JOULU.
Se on lämmin, johon liittyy muistoja
Joulun aikaan loppuu koulu.
Lumi kattaa puistoja,
kuusi koristettu on,
siitäki monia muistoja on.
Mutta joulun sisintä,
paikkaa syvintä,
sitä lämpöä,
ei sanoin kertoa voi,
Jumala poikansa soi.
Kiitosjuhla joulu on,
se usein jää unhohon.
Kun vain muistaa joulun sisintä,
on silloin sinulla lämmintä.

13 veenä