KosmisenAuringonHöpinät

Tänä viikonloppuna on tullut oltua pihalla. Maata on käännetty, voikukkia kiskottu irti, kylvetty, istutettu... Ja minulla on ollut hauskaa ja olen nauttinut joka hetkestä! En jaksa olla pihalla muuten vaan jos ei ole mitään tekemistä. Nyt on ollut. Mies sai rakkulan kämmeneensä ja se puhkesikin, niin ahkerasti on tehnyt töitä. Emme todellisuudessa käsitä miten se rakkula syntyi; hanskat oli kädessä eikä tehnyt niin paljon mitään mikä olisi hiertänyt. Nähtävästi hanskassa oli jotain joka hiersi. Vihdoinkin koko kasvimaa on käännetty. Muutaman vuoden kasvupussissa vihertänyt ruohosipuli on nyt siirretty kasvimaalle ja sen kaveriksi on kylvetty tilliä ja persiljaa ja vähän muitakin yrttejä, jotka eivät ehkä menesty mutta ainahan saa yrittää. Miehen viime syksynä istuttamista valkosipuleista on ainakin 7 noussut alulle. Ehdin istuttaa myös mukulasellerien alut. Kasvihuoneessa istutin tomaatin taimet. Mies kävi äsken vähän laittamassa niille harsoa yöksi. Esikoinen tempoi voikukkia ja

Tänä aamuna pojat menivät vielä kouluun yhdeksälle. Kummallakin piti olla kello yhteentoista saakka koulua mutta tulivat kohta puoli yhdentoista jälkeen kotiin. Ulkona olivat suurimman osan ajasta. Tarjolla oli jäätelöt ja todistusten jako. Kummallakin on hyvä todistus, mutta toki siellä on parantamisen varaakin. Esikoisen kanssa vähän surraan sitä, että maailman huipuin ope ei ole opettamassa ensi talvena. Sillä aikaa kun pojat olivat koulussa, minä kävin kaupassa. Mies nappasi lakanat sängystä. Tänään oli puhtaiden lakanoiden lauantai. Onpa mukava saunan puhtaana kohta köllähtää puhtaisiin. Kun pojat olivat tulleet kotiin ja todistukset oli katsottu, minä lähdin miehen kanssa puutarhakauppaan ja lähteen etsintään ja kuopus tuli mukaan. Puutarhamyymälästä ostettiin harsoa ja kesäkukkia ja pari sankoa. Sitten sitä lähdettä etsimään. Muistelin selostusta lähteen sijainnista: mäen päälle ja sitten vasemmalle ja sitt oikealle ja lähteessä on katos. Vai oliko sittenkin ensin oikeal

Tänään kävimme kuopuksen kanssa heti aamusta kahdeksan jälkeen hammaslääkärissä. Kuvittelimme, että siellä oikeasti jo jotain tehtäisiin hampaiden oikomisen suhteen. Mutta se olikin noin 10 minuutin käynti, jossa hammaslääkäri totesi saman kuin suuhygienisti: oikaistaan. Ehdotti, että menisimme yliopistolle kandien hoitoon. Selvä, sopii. Varsinkin kun joka tapauksessa hoidon aloittaminen siirtyy syksyyn. Tuntui vähän pöhköltä ajaa 40 km suuntaansa 10 minuutin takia... Kuopus oli iloinen kun pääsi ajoissa kouluun sillä heillä oli tänään lelupäivä. Minä vaihdoin vaatteet ja lähdin koiran ja miehen kanssa lenkille. Lenkin jälkeen siirryimme pihalle puutarhatöihin. Kasvimaata käännettiin yms. Reilun tunnin jälkeen lounastimme ja minä join kahvia jälleen oven suussa lämpimässä auringossa. Leppuuttelimme siihen asti kun pojat tulivat koulusta ja kävelimme ruokakauppaan. Muutaman pikkujutun unohdimme mutta ne ehtii hankkimaan huomennakin. Kaupan jälkeen katsoin Areenasta Outlanderin eilis

Tänään on ollut lämmin päivä. Istuin takapihan ovella juomassa kahvia ja kuopus istui koivupöllin päällä juoden smoothieta. Tulppaanit ja helmililjat kukkivat hienosti. Samoin voikukat. Olin suunnitellut tekeväni iltaruuaksi seisoppaa. Mutta vaikka suurinpiirtein käänsi ylösalaisin molemmat pakastimet, sitä seipakettia jonka luulin siellä olevan, ei löytynyt. Huoh! Noh, mies käväisi sitten hakemassa tarjouslohta lähikaupasta ja tehtiinpä sitten lohisoppaa. Hyvää oli. Kun lähdimme koiran kanssa iltalenkille, kuulin vihdoinkin pääskyset! Mielestäni näin ne jo muutama päivä sitten mutten ole vielä kuullut niiden huutoja.

Olin tänään Marttalassa kokkauskurssilla. Villimenu a la Martta Helppo Vihersmoothie Nokkos-perunakeitto Nokkosnäkkäri Vuohenputkipiirakka Broileri-villiyrttikastike Kesäkurpitsa-voikukkapihvit Maitohorsma ja parsa Villi perunasalaatti Nokkos-pähkinäkeksit Yrttitee Keväinen kattaus, paitsi että tätä vähän muutettiin kuvan oton jälkeen. Nokkosnäkkäriä ja smoothieta Villi perunasalaatti Vuohenputkipiirakka Nokkos-perunakeitto Broileri-villiyrttikastike Kesäkurpitsa-voikukkapihvit Maitohorsmaa ja parsaa Nokkos-pähkinäkeksit   Yrttitee Oli tosi hauskaa. Ja maukkaita ruokia!

Tein tänään tonnikalasalaatin johon tuli riisiä, herne-maissi-paprikaa, kananmunia, tonnikalaa, vähän sipulia ja kastikkeeksi kermaviiliä jossa oli tilliä ja sitruunaa. Tulipa hyvää! Tämän salaatin otin mukaani kun lähdin ystävän luo. Meitä oli paikalla 3 naista. Olemme tunteneet kohta 15 vuotta. Apua! Pitääkö mun laskee uudestaan tuo... laskin ja oikeasti vuosia tuleekin jo 16... mihin nämä vuodet oikein vierii?? Takaisin asiaan. Jossain vaiheessa huomasimme, että joimme aina kahvia ja söimme makeita herkkuja. Silloin sovimme, että on varmaankin syytä tehdä vaikkapa salaatteja ja syödä oikeasti jotain. Monesti tapaamme työajan jälkeen ja osa meistä tulee suoraan töistä. Emme koskaan sovi etukäteen mitä kukakin tekee, mutta ikinä ei ole ollut kahta ihan samalaista! Joskus on voinut olla niin, että kahdella on ollut broilerisalaatia, mutta toisella on ollut vaikkapa pastapohjainen salaatti ja toisella hedelmäinen. On meillä joskus herkkuja jos on aihetta juhlaan. Tänään meillä oli s

Tämä päivä meni jonnekin kuin hujahtaen. En oikein tiedä mitä puuhailin. Kävin ainakin kaupassa. Mutta kun mies tuli kotiin, menimme pihatöihin. Mustikantaimet odottivat edelleen istuttajaansa. Toki asian eteen oli tehty jo paljonkin: istutusalue oli muokattu, rikkaruohot poistettu, kuopat kaivettu ja kuopissa oli jo valmiina sopivaa multaa, katemuovi laitettu paikalleen ja jopa istutusaukot leikattu. Vain taimet puuttuivat. Siinä ne odottelevat, että joku lykkäisi ne maahan. Taustalla häämöttävät pensaat ovat naapurin tontilla. Ja niinhän siinä kävi, että rouva itse sitten istutti taimet kun herra ryhtyi valmistamaan suojia. Onneksi näin, koska puuha vei kokonaisuutena yllättävän paljon aikaa vaikka alkutyöt oli jo tehty! Taimet on maassa ja verkot ympärillä. Tässä vaiheessa puutui vielä katot ja verkkojen kiinnittäminen. On vaan mallailuna paikoillaan. Tulppaanit ovat vihdoinkin alkaneet kukkia!

Nukutti. Koira muisti, että on sunnuntai ja herätti miehen. Tosin pian minäkin sitten jouduin nousemaan, koska menin kohtaamaan itseäni kello kymmeneksi. Kyllä, aikataulutettu itsensä kohtaaminen. Osallistun Heartfulness - avaudu jumalallisuudellesi -intensiivivalmennukseen. Olen osallistunut lisäksi syksystä lähtien Henkisen Kasvun Ohjaajan -valmennukseen. Tiesin jo lähtiessäni näihin koulutuksiin, että matka tulee olemaan raskasta. En vain onneksi tiennyt etukäteen kaikkea sitä mitä olen käynyt läpi. Kun huomaa, että ei todellisuudessa tunne itseään ollenkaan, että lukkoja on joka puolella, ettei edes tiedä miltä rakkaus tuntuu, että on tehnyt itselleen kuplan johon vetäytyy kun ei muutakaan osaa tai ainakin luulee ettei osaa muuta, että on litistänyt ja lytistänyt itseään ihan itse... että rakkauden tunteminen ja jumallisuudelleen avautuminen teettää töitä. Ja silti siellä on pieni aavistus siitä, että tuo kaikki on vain harhaa ja kaikki on jo tässä ja nyt. Ego on taitava. Min

Aamu valkeni jälleen aurinkoisena, mutta järjettömän tuulisena. Harjun päällä puista kuului pahaenteisiä ääni joten emme koiran kanssa menneet harjun päällä kulkevalle polulle aamulenkillämme. Esikoinen nukui sohvalla. Katsoi illalla myöhään telkkaria ja päätti sitten nukkua siinä missä oli. Kuopus sen sijaan nukkui oman huoneensa lattialla. Hänellä on siellä leiri; maja on viritetty päiväpeitosta jonka kulmat hän on sitonut kaapiin, pöytään ja sänkyynsä. Mikäpä siinä jos lattialla nukkuminen on mieluisempaa kuin sängyssä. Nytkin hän nukkuu siellä majassaan. Lähdimme tänään kesäkauden avajaisiin torille. Vaikka olin ulkoillut koiran kanssa, en ymmärtänyt kuinka kylmä tuuli oli! Varsinkin sen jälkeen kun taivas peittyi pilviin. Välillä vähän tihkutteli sadetta, mutta eipä se paljon meidän menoa haitannut. Näkipähän paremmin kun oli vähemmän ihmisiä. Torilla oli ranskalais-italialaista tarjontaa joten maistelimme oliiveja (tai siis mies ja esikoinen maisteli näitä), juustoja, hilloja

Havahduin hereille ennen puoli kuutta, mutta en tiennyt paljonko kello oli ja olin ihan varma että nyt on nukuttu pommiin. Muuten ei voinut olla niin valoisaa. Mutta vilkaisu kelloon kertoi totuuden. Aurinko oli vain tänä aamuna päättänyt nousta pilvettömälle taivaalle! Jatkoin vielä hetken uniani. Varsinainen lenkkeily vaati jo vähän kevyempää vaatetusta kuin normaalisti ja teimme hiukan pidemmän lenkinkin kuin yleensä. Piti nauttia lempeästä säästä, linnun lauluista ja jatkuvasta kukkuusta. Puolen päivän jälkeen mieheni sisar ilmestyi oven taakse miehensä kanssa. He toivat meille 5 pensasmustikantainta. Ne pitäisi istuttaa, mutta sopivaa, hapanta multaa on valitettavasti liian vähän. Sitä pitää käydä ostamassa lisää. Istuin iltapäivällä takapihalla koivupöllin päällä auringossa juomassa kahvia. Meillä ei edelleenkään ole terasseja, mutta kyllähän tuo pölli asiansa ajoi jälleen kerran. Esikoinen tuli seuraksi ja jutusteltiin niitä näitä. Mukavaa oli istuskella ja välillä oli jop

Niin sitä luuli eilisen kauniin illan jälkeen, että aamu valkenisi samoissa tunnelmissa. Ja kilit! Harmaata oli, ei valjennut. Ei sentään satanut, ennen kuin yhdeksän jälkeen kun oltiin koiran kanssa lenkillä. Silloin kyllä ropsautti niskaan. Vaan mehän ei Helmin kanssa olla sokerista vaikka saatetaan muuten ollakin vähän sulosia... Helmi ainakin. Kuopuksella oli tänään kaveri käymässä. Jännä miten eri kavereiden kanssa hommat menee eri tavalla. Toisen kaverin kanssa ryntäävät heti tietokoneille, mutta tämän kanssa söivät ensin välipalaa ja leikkivät, olivat sitten vasta jonkin aikaa koneella, jonka jälkeen ulkoilivat. Hauskaa tuntui olevan siihen asti, kunnes kaverin äiti tuli hakemaan. Niin, kun välimatkat ovat useita kilometrejä ja välissä on vielä vaarallista maantietä ilman kevyenliikenteen väylää niin vanhemmat saavat toimia yksityiskuskeina. Näin olemme mekin monta kertaa tehneet; kuljettaneet poikia kavereiden luo ja pois, tai ainakin yhteen suuntaan. Ruokakaupassa kävin k

Vilkaisu ikkunasta aamulla kertoi harmaudesta ja mutisin yksinäni, että missä se luvattu aurinko on. Ei sentään satanut. Linnut tosin pitivät aikamoista meteliä... ei vaan, kaunis kuorolaulu oli tänä aamuna linnuilla menossa. Huomasin jo eilen, että kielojen lehdet ovat nousseet tiukalla rullaallaan. Huolimatta viileistä ilmoista, kevät etenee. Lenkillä tuli parikin vastaantulijaa jotka kiittelivät sitä miten tottelevainen koira minulla on. Se on yksi parhaita asioita joita koiranomistaja voi kuulla. Onhan se kivaa kun koiraa sanotaan kauniiksi ja söpöksi yms. mutta jos koira ei osaa käyttäytyä niin se on moite omistajalle vaikkei sitä kukaan ääneen edes sanoisi. Me olemmekin Helmin kanssa minunkin mielestä kehittyneet toistemme ymmärtämisessä. Kotinurkilla Helmi kohtasi muutamia koirakavereita ja voi sitä riemua. Ensimmäisten kohdalla piti ihan jähmettyä hetkeksi, kuin hämmästelemään, että onko tämä totta ollenkaan että näin hyvä onni kohtasi. Kyllä joskus naurattaa tuon koiran el

Heräsimme tänäänkin harmaaseen ja sateiseen aamuun. Kuuden aikoihin sade oli kuitenkin lähinnä tihkua, ja yhdeksän maissa metsälenkki tehtiin ihan kuivassa säässä. Harmaata oli edelleen. Aamu tuntui jäävän kovin lyhyeksi, koska lähdin kahdeksitoista museopihalle talkoisiin. Huomasin, että hiipivä mökkierakoituminen on iskemässä. Ei olisi huvittanut lähteä. Olisi ollut kiva jäädä vaan kotiin löhöilemään. Olin kuitenkin luvannut mennä ja koska minulla ei ollut mitään todellista, pätevää syytä jäädä pois, lähdin. Sen verran kuitenkin laiskottelin, että menin autolla... voi häpeä! Olisi pitänyt mennä kävellen. Museopiha lähes kuhisi talkoolaisia. Joku laskeskeli, että meitä oli 25. Ei varmaan ainakaan paljon erehtynyt. Pihaa siistittiin, pirttiä putsattiin. Kahvit keitettiin. Ja vielä kokouskin pidettiin. Suunniteltiin heinäkuun perinnepäivää. Ja minä nautin joka hetkestä. Kaikki se oli sitä mitä minä rakastan; yhdessä tekeminen, yhteisöllisyys, talkoohenki, tapahtuman suunnitteleminen

Kello soi 5.45, että mies ehti seiskan bussiin ja töihin. Kampesi minäkin itseni hereille sen verran, että käytin koiran aamupissillä. En olisi kuitenkaan saanut rauhaa koiralta. Kaivauduin takaisin peiton alle, koira köllähti isännän paikalle. Ei se kauheasti viihdy sängyssä nukkumassa, mutta aamuisin kun mies tekee lähtöä, koira tulee viereeni. Vahtineeko minua vai mitä lie. Kohta kainalooni pujahti kuopus joka oli herännyt omia aikojaan. Vissiin meinasi vain hetken köllötellä äidin kainalossa, mutta nukahti uudelleen. Minäkin torkuin, sillä sisäinen kelloni herättää minut oikeaan aikaan. Puoli kahdeksalta nousin tekemään aamupalaa lapsille. Smoothieta oli tilaus. Tyrkkäsin tehosekoittimeen banaania, päärynää, ananasta ja mustikkakeiton jämät. Kuopus arvosteli hyväksi. Itselleni nappasin jääkaapista eilisen voileipäkakun jämän ja kaadoin pannusta teetä. Mies oli keittänyt teen, mutta pannumyssyn alla se oli säilynyt lämpimänä. Päätin hemmotella itseäni ja söin vielä yhden mokkapala

Esikoinen syntyi 12 vuotta sitten. Tai itseasiassa tänään 12 vuotta sitten hän oli kahden päivän ikäinen. Tänään juhlitaan. Sukulaiset kävivät jo ja nyt on talo täynnä nuoria miehen alkuja. Toivottiin lämmintä, aurinkoista päivää, että voisivat olla vesisotaa niin kuin vuosi sitten. Valitettavasti toive ei toteutunut, mutta taitaa noilla olla varasuunnitelma. Vetäydyin suosiolla makuuhuoneeseen koneelle. Eivät enää tarvitse minua kun tarjottavat on pöydässä. Enää ei tarvita aikuista seisomassa vieressä ja kaatamassa juotavaa tai ojentelemassa tarjottavia.

Lähdettiin tänään Korkeakoskelle Maaningalle. Oltiin siellä viime vuonna vappupäivänä ja jo silloin puhuttiin, että tehtäiskö tästä perinne. Ja nyt kun vielä oli ihan hyvä ilmakin niin eikun eväät matkaan ja autoon. Pakattiin mukaan makkaraa paistettavaksi, voileipiä, vaahto/paahtokarkkeja, mehua ja teetä. Koira sekosi kun tajusi pääsevänsä mukaan.     Liikenteessä oli muutama muukin eikä makkaranpaistopaikalla voinut kuvitellakaan ottavansa kuvia tai ainakaan niitä ei voisi julkaista netissä. Sen verran paljon kuviin pakostakin olisi tullut ihan tuntemattomia henkilöitä. Sopu antoi kuitenkin sijaa eväiden syömiselle ja makkaran paistolle.