KosmisenAuringonHöpinät

No ei ole! Tulipahan vaan taas mieleen kun katsoin Raskasta Joulua -ohjelman ja ex kysyi "tuliko sinusta nyt heavy-fani". Ei? Oisko pitäny? Kuuntelen musiikkia yli rajojen. Sitten tajusin, että hän on aina ollut joko/tai -ihminen. Ei mitään välimuotoja tai että jotkut asiat voisivat olla olemassa samanaikaisesti. Saman ilmiön olen huomannut siinä että pitäisi olla joko kissaihminen tai koiraihminen. Miksi? Minä tykkään molemmista. Ja monista muistakin eläimistä. Oletko kahvin vai teen juoja? No mä olen molempia! Ja kummassakin arvostan laatua. Useimpina päivinä juon kumpaakin. Tämä tee/kahvi -juttu on saanut huvittaviakin piirteitä. Pidin kerran marttayhdistykselleni teeillan jossa kerroin teestä, sen historiasta, valmistuksesta ja muista käyttötavoista. Illan aikana maisteltiin erilaisia teelaatuja. Sen jälkeen olen jostain syystä ollut muutaman martan mielestä teenjuoja joka ei ymmärrä kahvin päälle. Siihenkin asti olin aina juonut kahvia jos sitä oli tarjolla. Mu

Jep jep. Auto. Pääsin aamulla juuri motarilta kaupunkialueelle kun moottorin häiriövalo syttyi. Rohkeasti ajoin torin alle asti vaikka meno oli hyytynyttä ja bensan kulutus näytti nollaa. Mietin että millähän energialla se oikein kulki... vissiin jollain enkelienergialla. Sammutin auton mutta moottori hurisi edelleen. Jippii! Moottorihan on siis syyskuussa vaihdettu. Eikun yhteys vaihdon tehneeseen huoltoon sekä myyjäliikkeeseen. Huolto kielsi enää ajamasta. Niinpä. Falck tuli ja vei auton. Itse menin kuopuksen kanssa työpäivän päätteeksi bussilla autoliikkeelle hakemaan sijaisautoa. Nyt taas vaihteeksi ajellaan laina-autolla. Saas nähdä. Ehdotin jo kaupan purkua mutta ihan vielä myyjä ei ollut tähän suostuvainen.

Tuntuu että mennyt viikko oli yhtä hulinaa. Muistaakseni ehdin kuitenkin pysähtyäkin 😄 Tiistai-iltana tapasin pari ystävääni ja aikahan lensi siivillä. Keskiviikkona oli tämän vuoden viimeiset lauluharkat, ja kuulin että kevät on vähän arvuuttelujen varassa kun laulunopelle iski projekti päälle mutta yrittävät järjestää asian, torstai-iltana olin henkisten ihmisten kanssa pikkujouluilemassa kun kerran oli porttipäivä (12:12) ja vielä täysikuukin. Jotenkin sitten perjantaina oli ihan tööt vaikka oli pääasiallisesti oli mukavaa tekemistä! Eilen olin ex-anopion 90-vuotispäivillä. Mitenkään ketään arvostelematta... voi teeskentelyn määrää! Sanoin ääneen että olen kyllä ex-vaimo mutta minun puheen päälle puhuttiin koska ei haluttu kenenkään tietävän. Joulukortissakin näköjään lukee ex-puolison nimi + perheineen. En olisi enää kaivannut yhteistä korttia. Mutta kun ex asuu edelleen saman katon alla niin mitäpä muuta voisi odottaa! Olin taas useamman päivän kitunut asian kanssa jota en

Tänään olen tuntenut itseni melko yksinäiseksi. Minussa tapahtuu ja minussa on asioita ja tunteita sekä tuntemuksia, jotka ovat minulle vieraita. En osaa kunnolla elää niiden kanssa. Vähän niin kuin en tietäisi missä käsiäni pitäisin. Eikä minulla ole oikein ketään kenelle puhuisin kun kuitenkin asiat ovat kovin henkilökohtaisia. Enemmän kuin monet muut asiat. Noh, se tästä aiheesta. Ostin kesällä auton. Loppukesästä siitä hajosi moottori. Se oli reilun kuukauden korjaamolla ja siihen asennetiin "uusi" moottori. Sen jälkeen se onkin ollut kuin villivarsa. Heilahtelee holtittomasti. Ensin ajattelin, että kun talvirenkaat vaihdettiin että paineet ei ole ok. No on ne. Moottorin vaihdossa joutuivat tekemään erilaisia säätöjä, myös ohjaukseen ja renkaisiin. Joten... se ei ehkä mennyt niin kuin strömsöössä. Täytyy ottaa yhteys moottorin vaihdon tehneeseen liikkeeseen. En maksanut moottoria ja jos todellakin siinä yhteydessä joku meni pieleen niin en maksa senkään korjaamisesta.

Vallan merkillisiä ilmoja pitelee. Saman päivän sisällä saattaa sataa vettä kaatamalla ja sitten muutaman tunnin päästä pyryttää lunta. Eilen saunassa pohdiskelin yhtä käsitystä itsestäni: "Minä en juokse enkä hypi". No siihen on yksi hyvin yksinkertainen selitys: nämä toiminnot koskevat fyysisesti. Mutta... Kyllä siihen liittyy muutakin. Lukioiässä päätin eräänä keväänä, että kesän aikana juoksen aamuisin lenkin. Olin niin täynnä sitä että olin lihava (en ollut, mutta luulin olevani). Pari aamua taisi mennä hyvin. Sitten eräänä aamuna juoksureitillä oli jotain työmiehiä, jotka vislasivat perään. Häpesin niiiiin paljon! Se oli todella, todella noloa! Lakkasin juoksemasta, kokonaan. Häpeä oli niin suuri. Koin että minua oli loukattu. Häpeän edelleen jollain tasolla kehoani. Olen saanut kuulla kehostani ikäviä kommentteja; ihan suorina sanoina, katseina, vihjailuina, ja osa on ollut vain minun tulkintaa. En halua niitä enää toistaa tässä. En ole koskaan viihtynyt kehoss

Oli pakko itsekin lukea että milloin olen viimeksi kirjoittanut. Ihan liian kauan sitten. Lyhyt tilannekatsaus. Avioero on astunut voimaan. Nyt kun joku vielä kertois miten saan exän muuttamaan pois... Mikäänlainen puhe ei auta. Ihan niin kuin ei edes kuulisi. Ei pitäisi olla yllättynyt. Sellaistahan se on ollut reilu 17 vuotta niin miksi se olisi mihinkään muuttunut. Vaihdoin keväällä työpaikkaa, kun sain kokopäivätyötä. Tykkään uudesta työstäni ja mulla on omalla toimistolla kivoja työkavereita. Joo... arvaatte että tulee se mutta 😆  Kaipaan maailman parasta työkaveria joka päivä! Olisin kaivannut edellisessäkin työssä kun kerran otti ja vaihtoi työpaikkaa. Noh, elämä on. Kuulin vastikään erään ihmisen puhuvan siitä, että jos vaihdevuodet eivät ole alkaneet tiettyyn ikään mennessä niin ne käynnistetään lääkityksellä. Se sai minut pohtimaan jälleen kerran millaisessa maailmassa elämämme. Jos kuukautiset ei ala, lääkitään. Jos vaihdevuodet ei ala silloin kuin pitäisi, lääkitää